Teemu Niva

Suomalaista petopolitiikkaa

Kuluneen kevään uutisotsikot antavat lohduttoman kuvan suomalaisesta petopolitiikasta. Kuvan, jossa ihminen ei ole luomakunnan herra, vaan osa ketjua jossa väistetään isompia.

Miltä kuulostavat seuraavat otsikot:

Ja koko komeuden kruunaa seuraava hallituksen päätös Hallitus jättäisi osan petovahingoista korvaamatta (YLE).

EU:n luontodirektiivin liitteen IV mukaan mm. susia ja karhuja pitää suojella, mutta on syytä kysyä mikä on riittävää ja mikä on liikaa. Ei tilanne voi olla niin, että päätökset tehdään joko Brysselissä tai Helsingissä ja kustannuksista tai seurauksista ei välitetä. Maksumieheksi joutuu jälleen tässäkin asiassa pieni kansalainen.

Jos suojelua halutaan harjoittaa, niin on vähintäänkin kohtuullista saada aiheutuneista haitoista täysimääräinen korvaus. On irvokasta että muutaman miljoonan korvaukset jätetään maksamatta, kun samaan aikaan on pumpattu muihin maihin satoja miljoonia.

Vaikka vahingot korvattaisiin täysimääräisesti ja nopeasti, niin täytyy kuitenkin muistaa, että korvaukset eivät ole ratkaisu. Korvaukset korvaavat vahingon, mutta maksettu korvaus ei tuota mitään. Se ei synnytä uusia karitsoja, ei uusia vasoja eikä varsinkaan sammunutta sukulinjaa jalostuksessa.

Kaatolupien myöntäminen on aivan liian tiukkaa. Tällä hetkellä pedot ovat oppimassa siihen että, asutuksen läheltä löytyy syötävää ja seurauksena on kesyyntyminen. Asutuksen läheltä tavattu peto pitäisi saada kaataa ilman eri menettelyä. Se olisi yleisen oikeustajun mukainen linjaus. Tällöin pedot oppisivat pelkäämään ihmistä ja asutusta luonnollista tietä.  

Jotain positiivista on kuitenkin tapahtumassa, sillä suurpetojen kaatolupien hakemista ollaan helpottamassa. Lupaa voi hakea osoitteessa luvat.riista.fi.

No, saahan sitä hakea, mutta myönnetäänkö? Se on eri asia.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän PetraNyqvist kuva
Petra Nyqvist

Iltalehden uutinen miehen ja suden "oudosta" kohtaamisesta oli vähintäänkin outo. Luonnossa voi kohdata luontoa. Siinä ei pitäisi olla mitään luonnotonta.

Toimituksen poiminnat